Miten tehosteseinä, koristeseinä, esittävä tai abstrakti seinämaalaus tehdään? Maalaamalla, ja maalaaminen on helppoa. Joo, kuulostaa hölmöltä. Mutta totta on, että vaikeaa hommasta tekee lähinnä oma mieli, jolle mikään ei kelpaa.

Perinteisesti tehosteseinä on sisustuksessa muita seiniä tummempi ja rohkeampi, yleensä yhdellä värillä maalattu pinta, jonka tarkoitus on tuoda tilaan syvyyttä ja luonnetta. En puutu siihen, koska netti on täynnä ohjeita siitä, miten seinä maalataan hyvin. Minä neuvon maalaamaan niin kuin ne oppaat neuvovat olemaan tekemättä: epätasaisesti ja läpikuultavasti. Siis “huonosti”.

1. Värien valinta on kaikkein tärkein vaihe. Kerroksittainen pinta vaatii 2-3 tummuusasteeltaan lähellä toisiaan olevaa sävyä, jotka toimivat keskenään yhteen. Itse käytän yleensä kahta pohjasävyä, niiden kanssa yhteensopivaa vähän tummempaa väriä ja vaihtelevaa määrää tehostevärejä yksityiskohtiin. Tehosteväreissä räväkkyyttä saa hakemalla vastavärejä, toisaalta vanhan liiton tumma-vaalea -kontrasti toimii myös aina. Klassinen tapa testailla värejä on mennä rautakauppaan ja poimia mieleisen näköisiä värikortteja maalifirmojen värikartoista mietintään. Tärkeä pointti on, että värit näyttävät erilaisilta riippuen valosta ja siitä mitä niiden ympärillä on – esimerkiksi vaalea keltainen näyttää kirkkaan punaisen rinnalla käytännössä valkoiselta. Värikortit auttavat näidenkin hahmottamisessa.
2. Yksityiskohdat, kuten kuvat, tekstit tai kuviot, pitää suunnitella viimeistään tässä vaiheessa (Jos haluat vain näyttävän ja kiinnostavan maalipinnan ilman sen kummempia yksityiskohtia, voit siirtyä suoraan kohtaan 4). Ideointi on ainakin itselleni lopulta yksi koko homman hauskimpia vaiheita. Teeman tarkentaminen helpottaa: esimerkiksi suunnitellessani seinämaalausta meksikolaisravintola Panzaan päätin rajata teemaksi tacot, jotka olivat kovasti esillä Panzan markkinoinnissa. Sen jälkeen googlailin aihetta ja löysin monenlaista hauskaa tacojen historiasta ja paikallisista erikoisuuksista aina sanan eri merkityksiin eri espanjankielisissä maissa. Vapaata tajunnanvirtaa paperille tai ilman, tässä vaiheessa ei tarvitse vielä miettiä kaikkien ideoiden toteutusta sen tarkemmin. Panzan kohdalla päätin, että haluan tehdä värikkään seinän, johon on sommiteltu iso Meksikon kartta, iso tekstielementti ja ihmishahmo.

   

3. Yksityiskohtien valmistelu. Ajallisesti valtaosa työstä tapahtuu ennen kuin maaleja on välttämättä edes hankittu. Todellinen taiteilijahan maalaisi visionsa käsin seinään ja lähtisi työhönsä tyytyväisenä lasilliselle fernetiä. Minä kun en ole sellainen, voin käyttää röyhkeästi teknisiä apuvälineitä. Fernetistäkään en tykkää. Käytännössä piirrän seinään ideoiduista yksityiskohdista mallit joko koneella tai käsin, ja leikkaan niistä paperille sapluunat. Kerron sapluunamaalauksesta tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa, mutta isojen kuvien kohdalla korvaamaton apuväline tässä on multimediaprojektori, kavereiden kesken videotykki. Esimerkiksi Panzan seinän ihmishahmo on tehty käsittelemällä kaverin Facebook-kuvaan kuvankäsittelyohjelmassa syvät kontrastit ja lisäämällä päähän sombrero. Sen jälkeen heijastin kuvan projektorilla seinälle ripustetulle paperille, piirsin ääriviivat ja lopuksi leikkasin sapluunan paperiveitsellä.
   Työlästä? Kyllä! Kivaa? Myöskin. Jopa terapeuttista.
   On varmaan sanomatta selvää, että eri elementtien koot on syytä miettiä ja mitata edes jonkinlaisella tarkkuudella ennen kuin niitä alkaa piirtämään ja leikkelemään.
4. Pohjan maalaus. Koska en ole erityisen taitava piirtäjä enkä tee/osaa tehdä hienoja kuvia spray-maaleilla, on koko homman juju omissa töissäni ideoiden runsaudessa, mutta ennen kaikkea monitasoisessa ja kiinnostavassa maalijäljessä. Tämän tekemiseen on kolme prinsiippiä: 1) hanki hyvät, toisiinsa sopivat värit 2) vetele maaleja liikoja miettimättä päällekkäin ja ristikkäin siten, että välillä telassa on runsaasti maalia ja välillä vähän 3) anna maalin kuivua, peitä teipillä tai jollakin muulla niitä alueita joissa maalausjälki on mielestäsi kiinnostavaa ja palaa prinsiippiin 2.

   

5. Yksityiskohtien maalaaminen. Yksinkertaisimmillaan halutut yksityiskohdat voi maalata valmiin pohjan päälle etukäteen valituilla tehosteväreillä. Tällöin annetaan pohjan kuivua, kiinnitetään sapluuna seinään ja maalataan sen läpi/ympärille halutuilla väreillä. Monesti parempaa jälkeä tulee kuitenkin, kun yksityiskohtia työstää seinään rinta rinnan pohjan vaiheittaisen etenemisen kanssa. Näin ne muodostuvat osaksi pohjaa, eivätkä ole sen päälle liimattuja erillisiä kuvia.
   Paperista tehtyjen sapluunojen kanssa kannattaa malttaa käyttää aikaa sapluunan kunnolliseen kiinnittämiseen seinään – maalihan on tosiaan märkää, ja paperi elää kastuessaan. Kiinnittämisessä säästetty aika ei paljon lämmitä, kun lastenhuoneen seinään maalatusta yksisarvisesta tuleekin kahdeksansarvinen.
   Maalarinteippi on muutenkin paras ja joviaali työkaveri. Jos se on kiinnitetty huolellisesti, se luultavimmin pitää. Sinänsä teipin käyttö kuvien ja tekstien teossa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on isompia kuvia tehdessä jopa työläin käyttämistäni tekniikoista (esim. Jyväskylän Hemingway’sin maalaus).
6. Viimeistely. Kun kaikki yksityiskohdat ovat seinässä, kokonaisuus näyttää usein sirpaleiselta. Tähän on varmasti monia lääkkeitä, minä käytän tätä: otan lyhytnukkaisen telan ja toisen alkuperäisistä pohjasävyistä ja käyn seinän melkein kauttaaltaan läpi hyvin kuivalla telalla. Näin pohjaväristä syntyy kuvan päälle “sumu”, joka pehmentää särmät ja pienentää sävyeroja. Usein oleelliset ääriviivat ja kontrastielementit kannattaa kuitenkin peittää tätä tehtäessä, jolloin ne nousevat toivotulla tavalla esiin.

   

Siinä kuusi pitkää ja sekavaa steppiä. Sori siitä. Toivottavasti näistä on jollekulle iloa ja apua.
Perussanomani on, ettei hienon seinämaalauksen tekemiseen välttämättä vaadita ihmeellistä taiteellista lahjakkuutta. Tarvitaan maalitela, muutama maalisävy, maalarinteippiä, ehkä paperia ja paperiveitsi, ja ennen kaikkea viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Hauskaa on!