Sapluunamaalaus on mahtava tapa tehdä hienoja ja omaperäisiä kuvia ilman, että tarvitsee olla Rembrandt. Itse asiassa sapluunamaalaus on mahtava tapa maalata Rembrandt.

Käytännössähän sapluunamaalaus on sitä, että piirretään paperille tai vastaavalle kuva, leikataan kuvan muotoinen aukko ja maalataan päälle. Ei tarvitse osata paljon mitään. Teknologia ja etenkin internet-niminen uutuuskeksintö paitsi helpottavat, myös antavat mahdollisuudet aika moneen jännään.

Valtaosa omien maalausteni yksityiskohdista pohjautuu johonkin valmiiseen asiaan – symboliin, piirrokseen, usein valokuvaan. Yhdet kutsuvat tätä pop-taiteeksi, toiset lahjattomuudeksi, kolmannet pöllimiseksi. Kaikki ovat varmaan oikeassa. Olemassa olevaa ja julkaistua materiaalia saa kuitenkin lähtökohtaisesti käyttää, kun se esitetään ja käsitellään uudella tavalla, osana uutta kokonaisuutta. Uutena teoksena.

Näin tehdään sapluunamaalaus

Miten itse otetusta/netistä ladatusta kuvasta saa piirrettyä selkeän sapluunan?  Tarvitset: tietokoneen ja kuvankäsittelyohjelman (köyhänä kynyttäjänä olen itse käyttänyt PaintS- ja Photoscape-nimisten ohjelmien ilmaisversioita, muita yhtä hyviä ja parempia on loputtomasti), teippiä, paperia, kynän ja paperiveitsen. Isompia kuvia varten digiprojektori (videotykki) on jokseenkin välttämätön apuväline.

1. Poista kuvasta kuvankäsittelyohjelmalla  kaikki se, mitä et aio maalata. Käytännössä siis esimerkiksi tausta. Tämä kannattaa tehdä ensiksi, koska on paljon helpompaa hahmottaa vaikkapa henkilön ääriviivat tässä vaiheessa.
2. Muuta kuva kuvankäsittelyohjelmassa mustavalkoiseksi. Esimerkiksi Photoscapella tämä onnistuu naurettavan helposti threshold-efektillä. Threshold eli raja-arvo määrittää kuvankäsittelyssä sen, miten pieniä yksityiskohtia terävöitetään. Samalla voi lisäillä tekstiä tai muuta hassua.
3. Tulosta kuva, jos se on pieni. Oikaise kohtaan 5.
4. Jos kuvaa ei voi tulostaa, se pitää heijastaa seinälle kiinnitetylle paperille. Piirrä kuva. Tässä vaiheessa joutuu tekemään valintoja siitä, miten yksityiskohtainen sapluunan on tarpeen olla. Koko ajan täytyy myös miettiä sitä, mitkä osat on tarkoitus leikata pois ja millä tavalla muut osat pysyvät paikoillaan kuvassa.
5. Leikkaa piirtämästäsi kuvasta pois ne alueet, jotka haluat maalata. Asettele sapluuna paikalleen.
6. Maalaa. Itse käytän yleensä telaa, voit myös töpötellä isolla siveltimellä tai vaikka vaahtomuovipalalla. Maalia on oltava sopiva määrä jottei kuvasta tule suttuista: kokeile mieluummin turhan vähällä kuin liialla. Jos mahdollista, kannattaa telaa vetää aina suojatun kohdan päältä maalattavalle pinnalle. Homma pitää hoitaa suhteellisen ripeästi loppuun, koska vettynyt paperi alkaa käpristyä ja vaikeuttaa maalaamista. Lisäksi kovin kapeiksi soiroiksi leikattu paperi tarttuu maaliin ja repeytyy, jos sapluunaa ei poista nopeasti.

Sapluunamaalaus on askartelua

Niin syntyi Rembrandt.

Karkeasti minulla on neljä tapaa tehdä yksityiskohtia: edellä kuvattu sapluunojen piirtäminen ja leikkaaminen aukoiksi paperille, sapluunojen leikkaaminen irti paperista, teipin käyttäminen suoraan seinään joko heijastuskuvan kanssa tai ilman, sekä siveltimellä suoraan seinään maalaaminen. Pienten tekstien leikkaaminen käsin on äärimmäisen työlästä, ja tämän vaiheen voi tietysti ohittaa joko suoraan sähköisestä tiedostosta tulostavan leikkurin avulla tai tekemällä tekstit siveltimellä käsin seinään. Ehkä olen vain masokisti, mutta olen sitä mieltä että hyvin leikatun sapluunan läpi telalla maalattu teksti on erityisen hienon näköinen.

Testaamaan vaan! Sapluunamaalaus on 90-prosenttisesti askartelua, joten jos ei tykkää askartelusta, tuskin tykkää tästä. Mutta lopputulos on hieno. Eikä ole vaikeaa! Jos ei asu yksin, on tietty avuksi olla niin onnekkaassa asemassa kuin minä, että puoliso/kämppis suhtautuu seinämaalauskokeiluihin avarakatseisesti.

Ja ei. Rembrandt Harmenszoon van Rijn ei maalannut öljyväriteoksiaan sapluunoilla. Eikä käyttänyt digiprojektoria. Mutta hän olikin aito rembrandt.

Miten tehosteseinä, koristeseinä, esittävä tai abstrakti seinämaalaus tehdään? Maalaamalla, ja maalaaminen on helppoa. Joo, kuulostaa hölmöltä. Mutta totta on, että vaikeaa hommasta tekee lähinnä oma mieli, jolle mikään ei kelpaa.

Perinteisesti tehosteseinä on sisustuksessa muita seiniä tummempi ja rohkeampi, yleensä yhdellä värillä maalattu pinta, jonka tarkoitus on tuoda tilaan syvyyttä ja luonnetta. En puutu siihen, koska netti on täynnä ohjeita siitä, miten seinä maalataan hyvin. Minä neuvon maalaamaan niin kuin ne oppaat neuvovat olemaan tekemättä: epätasaisesti ja läpikuultavasti. Siis “huonosti”.

1. Värien valinta on kaikkein tärkein vaihe. Kerroksittainen pinta vaatii 2-3 tummuusasteeltaan lähellä toisiaan olevaa sävyä, jotka toimivat keskenään yhteen. Itse käytän yleensä kahta pohjasävyä, niiden kanssa yhteensopivaa vähän tummempaa väriä ja vaihtelevaa määrää tehostevärejä yksityiskohtiin. Tehosteväreissä räväkkyyttä saa hakemalla vastavärejä, toisaalta vanhan liiton tumma-vaalea -kontrasti toimii myös aina. Klassinen tapa testailla värejä on mennä rautakauppaan ja poimia mieleisen näköisiä värikortteja maalifirmojen värikartoista mietintään. Tärkeä pointti on, että värit näyttävät erilaisilta riippuen valosta ja siitä mitä niiden ympärillä on – esimerkiksi vaalea keltainen näyttää kirkkaan punaisen rinnalla käytännössä valkoiselta. Värikortit auttavat näidenkin hahmottamisessa.
2. Yksityiskohdat, kuten kuvat, tekstit tai kuviot, pitää suunnitella viimeistään tässä vaiheessa (Jos haluat vain näyttävän ja kiinnostavan maalipinnan ilman sen kummempia yksityiskohtia, voit siirtyä suoraan kohtaan 4). Ideointi on ainakin itselleni lopulta yksi koko homman hauskimpia vaiheita. Teeman tarkentaminen helpottaa: esimerkiksi suunnitellessani seinämaalausta meksikolaisravintola Panzaan päätin rajata teemaksi tacot, jotka olivat kovasti esillä Panzan markkinoinnissa. Sen jälkeen googlailin aihetta ja löysin monenlaista hauskaa tacojen historiasta ja paikallisista erikoisuuksista aina sanan eri merkityksiin eri espanjankielisissä maissa. Vapaata tajunnanvirtaa paperille tai ilman, tässä vaiheessa ei tarvitse vielä miettiä kaikkien ideoiden toteutusta sen tarkemmin. Panzan kohdalla päätin, että haluan tehdä värikkään seinän, johon on sommiteltu iso Meksikon kartta, iso tekstielementti ja ihmishahmo.

   

3. Yksityiskohtien valmistelu. Ajallisesti valtaosa työstä tapahtuu ennen kuin maaleja on välttämättä edes hankittu. Todellinen taiteilijahan maalaisi visionsa käsin seinään ja lähtisi työhönsä tyytyväisenä lasilliselle fernetiä. Minä kun en ole sellainen, voin käyttää röyhkeästi teknisiä apuvälineitä. Fernetistäkään en tykkää. Käytännössä piirrän seinään ideoiduista yksityiskohdista mallit joko koneella tai käsin, ja leikkaan niistä paperille sapluunat. Kerron sapluunamaalauksesta tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa, mutta isojen kuvien kohdalla korvaamaton apuväline tässä on multimediaprojektori, kavereiden kesken videotykki. Esimerkiksi Panzan seinän ihmishahmo on tehty käsittelemällä kaverin Facebook-kuvaan kuvankäsittelyohjelmassa syvät kontrastit ja lisäämällä päähän sombrero. Sen jälkeen heijastin kuvan projektorilla seinälle ripustetulle paperille, piirsin ääriviivat ja lopuksi leikkasin sapluunan paperiveitsellä.
   Työlästä? Kyllä! Kivaa? Myöskin. Jopa terapeuttista.
   On varmaan sanomatta selvää, että eri elementtien koot on syytä miettiä ja mitata edes jonkinlaisella tarkkuudella ennen kuin niitä alkaa piirtämään ja leikkelemään.
4. Pohjan maalaus. Koska en ole erityisen taitava piirtäjä enkä tee/osaa tehdä hienoja kuvia spray-maaleilla, on koko homman juju omissa töissäni ideoiden runsaudessa, mutta ennen kaikkea monitasoisessa ja kiinnostavassa maalijäljessä. Tämän tekemiseen on kolme prinsiippiä: 1) hanki hyvät, toisiinsa sopivat värit 2) vetele maaleja liikoja miettimättä päällekkäin ja ristikkäin siten, että välillä telassa on runsaasti maalia ja välillä vähän 3) anna maalin kuivua, peitä teipillä tai jollakin muulla niitä alueita joissa maalausjälki on mielestäsi kiinnostavaa ja palaa prinsiippiin 2.

   

5. Yksityiskohtien maalaaminen. Yksinkertaisimmillaan halutut yksityiskohdat voi maalata valmiin pohjan päälle etukäteen valituilla tehosteväreillä. Tällöin annetaan pohjan kuivua, kiinnitetään sapluuna seinään ja maalataan sen läpi/ympärille halutuilla väreillä. Monesti parempaa jälkeä tulee kuitenkin, kun yksityiskohtia työstää seinään rinta rinnan pohjan vaiheittaisen etenemisen kanssa. Näin ne muodostuvat osaksi pohjaa, eivätkä ole sen päälle liimattuja erillisiä kuvia.
   Paperista tehtyjen sapluunojen kanssa kannattaa malttaa käyttää aikaa sapluunan kunnolliseen kiinnittämiseen seinään – maalihan on tosiaan märkää, ja paperi elää kastuessaan. Kiinnittämisessä säästetty aika ei paljon lämmitä, kun lastenhuoneen seinään maalatusta yksisarvisesta tuleekin kahdeksansarvinen.
   Maalarinteippi on muutenkin paras ja joviaali työkaveri. Jos se on kiinnitetty huolellisesti, se luultavimmin pitää. Sinänsä teipin käyttö kuvien ja tekstien teossa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on isompia kuvia tehdessä jopa työläin käyttämistäni tekniikoista (esim. Jyväskylän Hemingway’sin maalaus).
6. Viimeistely. Kun kaikki yksityiskohdat ovat seinässä, kokonaisuus näyttää usein sirpaleiselta. Tähän on varmasti monia lääkkeitä, minä käytän tätä: otan lyhytnukkaisen telan ja toisen alkuperäisistä pohjasävyistä ja käyn seinän melkein kauttaaltaan läpi hyvin kuivalla telalla. Näin pohjaväristä syntyy kuvan päälle “sumu”, joka pehmentää särmät ja pienentää sävyeroja. Usein oleelliset ääriviivat ja kontrastielementit kannattaa kuitenkin peittää tätä tehtäessä, jolloin ne nousevat toivotulla tavalla esiin.

   

Siinä kuusi pitkää ja sekavaa steppiä. Sori siitä. Toivottavasti näistä on jollekulle iloa ja apua.
Perussanomani on, ettei hienon seinämaalauksen tekemiseen välttämättä vaadita ihmeellistä taiteellista lahjakkuutta. Tarvitaan maalitela, muutama maalisävy, maalarinteippiä, ehkä paperia ja paperiveitsi, ja ennen kaikkea viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Hauskaa on!