Muraali, seinämaalaus, taideseinä, mikälie. Suoraan rakennusten seinille toteutettavan taiteen maine on kasvanut viime vuosina kohisten, ja viimeistään Purkutaide-projektien myötä suuri yleisö huomasi Suomessakin, että niitä voi toteuttaa mainiosti myös sisätiloihin. Sitä kautta moni vaikuttaa löytäneen sisällään lymynneen kysymyksen: “miten muraalin saisi omaan kotiin?”

Tiedän tämän, koska paitsi vastaan tuohon kysymykseen säännöllisesti, olen myös osa vastausta. Niin: muraalin saa kotiin soittamalla vaikka minulle.

En kuitenkaan ole niin tyhmä (tai mulkku), että väittäisin olevani ainoa seinämaalauksia koteihin ja liiketiloihin taiteileva tekijä. Olen tuotteistanut oman tekemiseni varsin pitkälle siitä nimenomaisesta lähtökohdasta, että maalauksen ostaminen minulta tuntuisi helpolta. Montaa tällaista toimijaa ei Suomessa taida vielä olla. Kohtaankin aika usein asiaan liittyvän oletuksen: “sullahan on hyvä juttu tuossa, kun kilpailua ei varmaan ole ollenkaan. Kukaan muu tuskin tekee tuommoista.”

Seinämaalausten tekemiseen pystyviä ja halukkaita taiteilijoita on todellisuudessa joukottain. Kyse taitaa olla vain siitä, että työstä ei haluta maksaa, ja toisaalta suurin osa ihmisistä ei ylipäätään tiedä mistä taiteilijan voisi löytää.

Jukka Hakanen: “Kysy taiteilijalta”

Turkulainen kuvataitelija ja muotoilija Jukka Hakanen lukeutuu Suomen nimekkäimpiin muraalitaiteilijoihin. Hän on toteuttanut kymmeniä julkisia taideteoksia, joista monet ovat suuria, koko kerrostalon päädyn kokoisia seinämaalauksia. Hakanen tekee silloin tällöin kuitenkin myös pienempiä tilaustöitä esimerkiksi koteihin.

Hän tyrmää hypoteesini kotimarkkinoiden noususta.

“Enemmänkin sanoisin, että se uteliaisuus muraaleja kohtaan on jo vähenemään päin. Etenkin julkisen taiteen puolella voi sanoa, että kuvat seinillä on ikään kuin jo nähty”, Hakanen sanoo.

Hän teki kymmenvuotiaan yrittäjänuransa alkuaikoina pääosin juuri “kotikäyntejä” muraalitaiteilijana. Hakanen kuvailee arkensa olevan paljolti tasapainoilua kaupallisen lähestymistavan ja taiteen itseisarvon vaalimisen välillä. Hän uskoo, että isolle osalle kuvataiteilijoista taiteen itseisarvo on niin merkittävä pala identiteettiä, että ajatus tavoitteellisesta myymisestä ei vain mahdu mukaan.

“Ehkä olen onnistunut tasapainoilussa, kun kerran soitat nimenomaan ei-kaupallisen taiteilijan näkökulmaan liittyen. Fakta kuitenkin on myös, että palkkaa saadakseni minä tätä teen ja aina haluan työstä kunnollisen korvauksen. Koteihin liittyviä yhteydenottoja tulee nykyään tosi harvoin, mikä voi johtua siitä että olen pelotellut ihmiset pois näillä isoilla töillä. Ehkä nyt luullaan, että teen vain hirveän suuria ja hirveän kalliita juttuja. Mutta kyllä minä toki koteihinkin teen jos paketti on kohdallaan.”

Hakanen uskoo, että laajemmin ajatellen kysyntä ja tarjonta eivät Suomessa täysin kohtaa, kun tekijät eivät osaa tehdä itseään tiettäväksi ja ostajat eivät tiedä mistä etsiä. Mistä siis löytää mieleinen taiteilija maalaamaan oman kodin seinä?

“Jos ei ole tiettyä taiteilijaa mielessä, niin pientä kaivamista sopivan löytäminen voi vaatia. Mitään sellaista yhtä taiteilijapankkia ei tällä hetkellä ole. Sellainen olisi varmasti hyvä, mutta se vaatisi sitoutuneita tekijöitä. Taide rakentamisessa -sivustolla on jonkinlainen lista, ja muita voi löytyä kuvataideyhdistysten omilta sivuilta. Nyrkkisääntönä voi pitää, että kellään tällä alalla ei ole niin paljoa töitä etteikö kannattaisi kysyä”, Jukka Hakanen neuvoo.

Muraalin tilaaminen kotiin

Minulta puolestaan kysytään aika usein, miksi neuvon DIY-väkeä sivuillani ilmaiseksi. Nyt varmaan ihmetellään mikä järki on jakaa näkyvyyttä “kilpailijoille” ja suorastaan usuttaa tilaamaan muilta. Vastaus molempiin kysymyksiin on sama: koska en usko, että se olisi minulta mitään pois. Koska uskon, että avoimuus hyödyttää kaikkia.

Ja tokihan tämäkin teksti on omaa markkinointiani. Laitetaan siis artikkelin lopuksi vielä raa’an kaupallinen call to action.

Seinämaalauksen, tai muraalin, tilaaminen tapahtuu useimmiten seuraavasti: kiinnostunut ottaa yhteyttä, kysyy aikataulusta, hinnasta ja prosessista ylipäätään. Minä vastaan suunnilleen näin:

• Aikataulu riippuu sekä asiakkaasta että minusta. Joskus työjononi on puolikin vuotta pitkä ja niin tiivis, ettei väliin mahdu mitään. Useimmiten maalaus onnistuu erityisen tarpeen vaatiessa kuitenkin nopeammin.
• Hinta riippuu työn koosta ja vaikeusasteesta. Suuntaa antava hinnoittelu on vuoden 2023 alusta lukien seinää maalattaessa 150 euroa/neliömetri siten, että minimilaskutus on luonnoksineen 980 euroa. Jokaisen yksittäisen maalauksen hinta perustuu kuitenkin aina tarjoukseen ja sopimukseen.
• Prosessin olen yrittänyt pitää niin suoraviivaisena ja helppona kuin mahdollista. Koska työni perustuvat yleensä tilaajalle tärkeisiin teemoihin, pidän ennen aloitusta puhelimitse tai paikan päällä alkukeskustelun, jossa pyrin saamaan jonkinlaisen käsityksen tilaajasta itsestään. Muutan toimintamalliani hieman vuoden 2023 alusta. Teen jatkossa keskustelun ja tausta-aineiston pohjalta maalauksesta 250 euron suunnittelumaksua vastaan kaksi idealuonnosta, joista asiakas saa valita mieleisensä. Laskutan osan itse työstä (30-50%) ennakkoon ja loput työn tultua valmiiksi ja hyväksytyksi.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä!

PS. Huomasin vasta jonkin aikaa tämän artikkelin otsikon kirjoittamisen jälkeen, että puhelin oli korjannut automaattisesti yhtä sanaa. Hyvä kysymys sekin on: “miten tilataan moraali kotiin?” Ehkä seuraava artikkeli siitä sitten.

Ensimmäinen kysymys oli, että minkälaisia ne sun seinämaalaukset oikein ovat. Vastasin teknisen tyylin kautta: no se on periaatteessa sellaista huonosti maalattua seinäpintaa, että telan jäljet ja maalin paksuuden vaihtelut näkyvät.

Huonosti maalatut seinät, siis. Hyvä läppä ehkä, mutta ei oikein avaa sisältöä. Mistä tässä jutussa oikeasti on kysymys?

Siitä, että tulkitsen ihmisten, siis minun asiakkaiden, tarinoita heidän seinilleen heidän kanssaan sovitulla tavalla. En ole mystinen taiteilijahahmo, joka vetää oman visionsa sinun olohuoneeseesi ilman reklamointimahdollisuutta. Tykkään taannoin kuulemastani ajatuksesta, että toimintatapaani ja maalauksiani voi verrata tatuointeihin: niitä voi ulkopuolinen katsoa pelkästään koristuksina, mutta lähempää tarkastellen ne kuljettavat tilaajansa tarinaa. Siksi kutsun niitä myös tarinaseiniksi.

Jos aloitamme yhteisen projektin, minua kiinnostaa se, mikä sinua kiinnostaa. Keskustelujen/haastattelun kautta kasataan pääteemat ja -aiheet, joista maalaus rakentuu. Sivulauseista yritän kaivaa ne yksityiskohdat, joista kuva- ja tekstisisällön hauskat pikkujutut ja kokonaisuuden sielu syntyvät. Tästä kaikesta teen idealuonnoksen, josta muokataan yhdessä pallottelemalla mieluinen.

Olen koostanut tähän artikkeliin asioita, joita toteutuneiden maalausten ostajat ovat prosessista sanoneet.

“Se todella on meidän seinämme”

“Olohuoneen iso valkoinen seinä selvästi kaipasi jotain ja mietimme läpi kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja; teemmekö siihen itse jonkun kollaasin, taidelainaamo, tapetti? En sopinut aloitustapaamista ihan lähipäiville, koska halusin pelata aikaa ja keksiä jonkun upean idean, mitä Iikka voisi ruveta seinän kanssa toteuttamaan. Kun sovittu päivä koitti, meillä ei kuitenkaan ollut oikeastaan minkäänlaista konkreettista ajatusta, mitä siihen haluamme. Keitimme kahvit ja Iikka otti kynän ja paperia esille. Ainoa asia, mikä meille oli selkeä, oli värimaailma. Sitten aloimme käymään läpi asioita mistä pidämme. Niitä tuli jonkun verran ja ajattelin, ettei näin sekalaisista asioista voi saada mitään järkevää kasaan. Kuitenkin jo seuraavana aamuna saimme ensimmäisen luonnoksen ja siitä näki heti, että se todella on meidän seinämme. Seuraavien päivien aikana tehtiin pieniä säätöjä suuntaan ja toiseen ja aika pian suunnitelma oli valmis. Tähän asti kaikki oli ollut ilmaista ja nyt sovimme hinnan ja aikataulun.” – Satu

Satun ja Joonan omakotitalon olohuoneeseen syntyi suuri harmaataustainen seinämaalaus.

“Värit tuntuvat nappivalinnoilta”

“Teoksen teema oli helppo päättää: siinä on kaikki meille tärkeä samassa paketissa. Oli vaikea kuvitella, että kaikki mahtuisi samaan kuvaan, mutta Iikka yhdisti ne hienosti kokonaisuudeksi. Nyt samalla seinällä on perhe, ystävät, mopo, Hercule Poirot, juna-asema, kotikaupunki Riihimäki sekä tietysti kissamme Pöystilä. Seinän värit oli yllättävät! Meillä ei ollut värien suhteen toiveita, mutta näihin tuskin oltaisiin päädytty itse. Nyt ne tuntuvat aivan nappivalinnoilta ja ne varmasti laajenevat tavalla tai toisella käyttöön muuallakin asunnossa. Oli mahtava seurata teoksen toteutusta läheltä, ja iso yllätys oli se, että lopputulos oli tismalleen sama kuin luonnoksessa. Haluttiin taideteos, joka näkyy ja vaikuttaa – ja sellainen saatiin!” – Harriet

Harrietin ja Mikaelin ruokailutilan maalaus on kaksiosainen Riksun pikajunan arvoitus.

“Yksi toivoi hevosta, neljä jotain jalkapalloon viittavaa”

“Sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa meidän perheen aikuisten katse oli osunut Huonosti maalattuihin seiniin ja saanut lämpimän hymyn aikaan. Iikan seinät olivat niin omintakeisia ja ihanan erikoisia, että ne houkuttelivat ajattelemaan, että mitäs jos meillekin… Kliseistä, mutta sanonpa kuitenkin, siitä se ajatus sitten lähti. Ensimmäinen asia oli se, että halusimme teokseen jotain henkilökohtaista, joka on meille tärkeintä. Näinpä perheen neljä lasta pääsivät teoksessa paraatipaikalle. Jokainen perheenjäsen sai myös ideoida jotain omaa: yksi toivoi hevosta, neljä jotain jalkapalloon viittaavaa. Minä kävin Afrikassa juuri ennen muuttoa. Matka oli monin tavoin vaikuttava ja sydämeen jäi baobabin muotoinen jälki. Apinanleipäpuu eli Elämän puu pääsikin monin tavoin koristamaan itse seinämaalausta. Suunnitteluprosessi oli vaivaton, helppo ja varsin hauska asiakkaan silmin. Ilahduimme Iikan tehokkuudesta ja tavasta synnyttää jotain meidän sanoittamaa. Tuottamamme puhetulva sai Iikan tekemään selkeän kokonaisuuden, johon ihastuimme ja jota yhä ihastelemme vieraita myöten. Seinä herättää vieraissa aina keskustelua ja siitä on ilo puhua. Tosin perheen 5-vuotias kyseli jo, että milloin Iikka tulee maalaaman tuon seinän takaisin harmaaksi.” – Anne

Annen, Ilkan ja neljän lapsen olohuoneen maalaaminen synnytti Elämänpuun.

 

Sapluunamaalaus on mahtava tapa tehdä hienoja ja omaperäisiä kuvia ilman, että tarvitsee olla Rembrandt. Itse asiassa sapluunamaalaus on mahtava tapa maalata Rembrandt.

Käytännössähän sapluunamaalaus on sitä, että piirretään paperille tai vastaavalle kuva, leikataan kuvan muotoinen aukko ja maalataan päälle. Ei tarvitse osata paljon mitään. Teknologia ja etenkin internet-niminen uutuuskeksintö paitsi helpottavat, myös antavat mahdollisuudet aika moneen jännään.

Valtaosa omien maalausteni yksityiskohdista pohjautuu johonkin valmiiseen asiaan – symboliin, piirrokseen, usein valokuvaan. Yhdet kutsuvat tätä pop-taiteeksi, toiset lahjattomuudeksi, kolmannet pöllimiseksi. Kaikki ovat varmaan oikeassa. Olemassa olevaa ja julkaistua materiaalia saa kuitenkin lähtökohtaisesti käyttää, kun se esitetään ja käsitellään uudella tavalla, osana uutta kokonaisuutta. Uutena teoksena.

Näin tehdään sapluunamaalaus

Miten itse otetusta/netistä ladatusta kuvasta saa piirrettyä selkeän sapluunan?  Tarvitset: tietokoneen ja kuvankäsittelyohjelman (köyhänä kynyttäjänä olen itse käyttänyt PaintS- ja Photoscape-nimisten ohjelmien ilmaisversioita, muita yhtä hyviä ja parempia on loputtomasti), teippiä, paperia, kynän ja paperiveitsen. Isompia kuvia varten digiprojektori (videotykki) on jokseenkin välttämätön apuväline.

1. Poista kuvasta kuvankäsittelyohjelmalla  kaikki se, mitä et aio maalata. Käytännössä siis esimerkiksi tausta. Tämä kannattaa tehdä ensiksi, koska on paljon helpompaa hahmottaa vaikkapa henkilön ääriviivat tässä vaiheessa.
2. Muuta kuva kuvankäsittelyohjelmassa mustavalkoiseksi. Esimerkiksi Photoscapella tämä onnistuu naurettavan helposti threshold-efektillä. Threshold eli raja-arvo määrittää kuvankäsittelyssä sen, miten pieniä yksityiskohtia terävöitetään. Samalla voi lisäillä tekstiä tai muuta hassua.
3. Tulosta kuva, jos se on pieni. Oikaise kohtaan 5.
4. Jos kuvaa ei voi tulostaa, se pitää heijastaa seinälle kiinnitetylle paperille. Piirrä kuva. Tässä vaiheessa joutuu tekemään valintoja siitä, miten yksityiskohtainen sapluunan on tarpeen olla. Koko ajan täytyy myös miettiä sitä, mitkä osat on tarkoitus leikata pois ja millä tavalla muut osat pysyvät paikoillaan kuvassa.
5. Leikkaa piirtämästäsi kuvasta pois ne alueet, jotka haluat maalata. Asettele sapluuna paikalleen.
6. Maalaa. Itse käytän yleensä telaa, voit myös töpötellä isolla siveltimellä tai vaikka vaahtomuovipalalla. Maalia on oltava sopiva määrä jottei kuvasta tule suttuista: kokeile mieluummin turhan vähällä kuin liialla. Jos mahdollista, kannattaa telaa vetää aina suojatun kohdan päältä maalattavalle pinnalle. Homma pitää hoitaa suhteellisen ripeästi loppuun, koska vettynyt paperi alkaa käpristyä ja vaikeuttaa maalaamista. Lisäksi kovin kapeiksi soiroiksi leikattu paperi tarttuu maaliin ja repeytyy, jos sapluunaa ei poista nopeasti.

Sapluunamaalaus on askartelua

Niin syntyi Rembrandt.

Karkeasti minulla on neljä tapaa tehdä yksityiskohtia: edellä kuvattu sapluunojen piirtäminen ja leikkaaminen aukoiksi paperille, sapluunojen leikkaaminen irti paperista, teipin käyttäminen suoraan seinään joko heijastuskuvan kanssa tai ilman, sekä siveltimellä suoraan seinään maalaaminen. Pienten tekstien leikkaaminen käsin on äärimmäisen työlästä, ja tämän vaiheen voi tietysti ohittaa joko suoraan sähköisestä tiedostosta tulostavan leikkurin avulla tai tekemällä tekstit siveltimellä käsin seinään. Ehkä olen vain masokisti, mutta olen sitä mieltä että hyvin leikatun sapluunan läpi telalla maalattu teksti on erityisen hienon näköinen.

Testaamaan vaan! Sapluunamaalaus on 90-prosenttisesti askartelua, joten jos ei tykkää askartelusta, tuskin tykkää tästä. Mutta lopputulos on hieno. Eikä ole vaikeaa! Jos ei asu yksin, on tietty avuksi olla niin onnekkaassa asemassa kuin minä, että puoliso/kämppis suhtautuu seinämaalauskokeiluihin avarakatseisesti.

Ja ei. Rembrandt Harmenszoon van Rijn ei maalannut öljyväriteoksiaan sapluunoilla. Eikä käyttänyt digiprojektoria. Mutta hän olikin aito rembrandt.

Miten tehosteseinä, koristeseinä, esittävä tai abstrakti seinämaalaus tehdään? Maalaamalla, ja maalaaminen on helppoa. Joo, kuulostaa hölmöltä. Mutta totta on, että vaikeaa hommasta tekee lähinnä oma mieli, jolle mikään ei kelpaa.

Perinteisesti tehosteseinä on sisustuksessa muita seiniä tummempi ja rohkeampi, yleensä yhdellä värillä maalattu pinta, jonka tarkoitus on tuoda tilaan syvyyttä ja luonnetta. En puutu siihen, koska netti on täynnä ohjeita siitä, miten seinä maalataan hyvin. Minä neuvon maalaamaan niin kuin ne oppaat neuvovat olemaan tekemättä: epätasaisesti ja läpikuultavasti. Siis “huonosti”.

1. Värien valinta on kaikkein tärkein vaihe. Kerroksittainen pinta vaatii 2-3 tummuusasteeltaan lähellä toisiaan olevaa sävyä, jotka toimivat keskenään yhteen. Itse käytän yleensä kahta pohjasävyä, niiden kanssa yhteensopivaa vähän tummempaa väriä ja vaihtelevaa määrää tehostevärejä yksityiskohtiin. Tehosteväreissä räväkkyyttä saa hakemalla vastavärejä, toisaalta vanhan liiton tumma-vaalea -kontrasti toimii myös aina. Klassinen tapa testailla värejä on mennä rautakauppaan ja poimia mieleisen näköisiä värikortteja maalifirmojen värikartoista mietintään. Tärkeä pointti on, että värit näyttävät erilaisilta riippuen valosta ja siitä mitä niiden ympärillä on – esimerkiksi vaalea keltainen näyttää kirkkaan punaisen rinnalla käytännössä valkoiselta. Värikortit auttavat näidenkin hahmottamisessa.
2. Yksityiskohdat, kuten kuvat, tekstit tai kuviot, pitää suunnitella viimeistään tässä vaiheessa (Jos haluat vain näyttävän ja kiinnostavan maalipinnan ilman sen kummempia yksityiskohtia, voit siirtyä suoraan kohtaan 4). Ideointi on ainakin itselleni lopulta yksi koko homman hauskimpia vaiheita. Teeman tarkentaminen helpottaa: esimerkiksi suunnitellessani seinämaalausta meksikolaisravintola Panzaan päätin rajata teemaksi tacot, jotka olivat kovasti esillä Panzan markkinoinnissa. Sen jälkeen googlailin aihetta ja löysin monenlaista hauskaa tacojen historiasta ja paikallisista erikoisuuksista aina sanan eri merkityksiin eri espanjankielisissä maissa. Vapaata tajunnanvirtaa paperille tai ilman, tässä vaiheessa ei tarvitse vielä miettiä kaikkien ideoiden toteutusta sen tarkemmin. Panzan kohdalla päätin, että haluan tehdä värikkään seinän, johon on sommiteltu iso Meksikon kartta, iso tekstielementti ja ihmishahmo.

   

3. Yksityiskohtien valmistelu. Ajallisesti valtaosa työstä tapahtuu ennen kuin maaleja on välttämättä edes hankittu. Todellinen taiteilijahan maalaisi visionsa käsin seinään ja lähtisi työhönsä tyytyväisenä lasilliselle fernetiä. Minä kun en ole sellainen, voin käyttää röyhkeästi teknisiä apuvälineitä. Fernetistäkään en tykkää. Käytännössä piirrän seinään ideoiduista yksityiskohdista mallit joko koneella tai käsin, ja leikkaan niistä paperille sapluunat. Kerron sapluunamaalauksesta tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa, mutta isojen kuvien kohdalla korvaamaton apuväline tässä on multimediaprojektori, kavereiden kesken videotykki. Esimerkiksi Panzan seinän ihmishahmo on tehty käsittelemällä kaverin Facebook-kuvaan kuvankäsittelyohjelmassa syvät kontrastit ja lisäämällä päähän sombrero. Sen jälkeen heijastin kuvan projektorilla seinälle ripustetulle paperille, piirsin ääriviivat ja lopuksi leikkasin sapluunan paperiveitsellä.
   Työlästä? Kyllä! Kivaa? Myöskin. Jopa terapeuttista.
   On varmaan sanomatta selvää, että eri elementtien koot on syytä miettiä ja mitata edes jonkinlaisella tarkkuudella ennen kuin niitä alkaa piirtämään ja leikkelemään.
4. Pohjan maalaus. Koska en ole erityisen taitava piirtäjä enkä tee/osaa tehdä hienoja kuvia spray-maaleilla, on koko homman juju omissa töissäni ideoiden runsaudessa, mutta ennen kaikkea monitasoisessa ja kiinnostavassa maalijäljessä. Tämän tekemiseen on kolme prinsiippiä: 1) hanki hyvät, toisiinsa sopivat värit 2) vetele maaleja liikoja miettimättä päällekkäin ja ristikkäin siten, että välillä telassa on runsaasti maalia ja välillä vähän 3) anna maalin kuivua, peitä teipillä tai jollakin muulla niitä alueita joissa maalausjälki on mielestäsi kiinnostavaa ja palaa prinsiippiin 2.

   

5. Yksityiskohtien maalaaminen. Yksinkertaisimmillaan halutut yksityiskohdat voi maalata valmiin pohjan päälle etukäteen valituilla tehosteväreillä. Tällöin annetaan pohjan kuivua, kiinnitetään sapluuna seinään ja maalataan sen läpi/ympärille halutuilla väreillä. Monesti parempaa jälkeä tulee kuitenkin, kun yksityiskohtia työstää seinään rinta rinnan pohjan vaiheittaisen etenemisen kanssa. Näin ne muodostuvat osaksi pohjaa, eivätkä ole sen päälle liimattuja erillisiä kuvia.
   Paperista tehtyjen sapluunojen kanssa kannattaa malttaa käyttää aikaa sapluunan kunnolliseen kiinnittämiseen seinään – maalihan on tosiaan märkää, ja paperi elää kastuessaan. Kiinnittämisessä säästetty aika ei paljon lämmitä, kun lastenhuoneen seinään maalatusta yksisarvisesta tuleekin kahdeksansarvinen.
   Maalarinteippi on muutenkin paras ja joviaali työkaveri. Jos se on kiinnitetty huolellisesti, se luultavimmin pitää. Sinänsä teipin käyttö kuvien ja tekstien teossa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on isompia kuvia tehdessä jopa työläin käyttämistäni tekniikoista (esim. Jyväskylän Hemingway’sin maalaus).
6. Viimeistely. Kun kaikki yksityiskohdat ovat seinässä, kokonaisuus näyttää usein sirpaleiselta. Tähän on varmasti monia lääkkeitä, minä käytän tätä: otan lyhytnukkaisen telan ja toisen alkuperäisistä pohjasävyistä ja käyn seinän melkein kauttaaltaan läpi hyvin kuivalla telalla. Näin pohjaväristä syntyy kuvan päälle “sumu”, joka pehmentää särmät ja pienentää sävyeroja. Usein oleelliset ääriviivat ja kontrastielementit kannattaa kuitenkin peittää tätä tehtäessä, jolloin ne nousevat toivotulla tavalla esiin.

   

Siinä kuusi pitkää ja sekavaa steppiä. Sori siitä. Toivottavasti näistä on jollekulle iloa ja apua.
Perussanomani on, ettei hienon seinämaalauksen tekemiseen välttämättä vaadita ihmeellistä taiteellista lahjakkuutta. Tarvitaan maalitela, muutama maalisävy, maalarinteippiä, ehkä paperia ja paperiveitsi, ja ennen kaikkea viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Hauskaa on!